Ashley

Olin päässyt pois sairaalasta. Tällä kertaa kävelin portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Nyt minun laukkuani ei kantanutkaan Otto, vaan vanhahko mies, joka näytti vähän bulldogilta. Aika huvittavaa, eikö?

"Anteeks", sanoin ja mies kääntyi mua päin kysyvästi "missä Otto on?"

"Sai potkut", mies katsoi taas eteenpäin.

"Mitä?! Munko takia?"

"Osittain kyllä. Kai nyt yhdestä hissistä pitäisi selviytyä!" mies naurahti. Voi räkä, nyt tuntui pahalta.

Lopulta avasin oven. Vau! Se oli rakennuksen kulmassa, siinä oli lasi-seinät, poreamme, iso, pehmeä parisänky, jolle hyppärin heti, iso tv, kaikki oli luksusta!

"Kiitos", sanoin ja annoin tipin miehelle joka lähti jo ulos. Otin kaikki -siis ihan kaikki- vaatteet pois ja menin poreammeeseen. Mietin eilistä. Sitä, kuinka olin vain antanut anteeksi. Sitten joku koputti oveeni. Otin pyyhkeen ja menin ovelle.

"Ai hei Dan!" Dan otti kiinni vyötäröstäni ja veti minut suudelmaan. Käteni tulivat automaattisesti tuon niskan taakse ja Dan otti askelia eteen niin, että minä liikuin taakse, ja kaaduimme sängylleni.

Justin

Ashley oli sanonut antavansa anteeksi, mutta mä en uskonut, että se oikeesti tarkotti sitä. Mun puhelin rupesi värisemään, Scott soitti.

 

"Moi, Bibz, muistitsä sen haastattelun, se on tänään, se tulee livenä tv-stä." Ainiin voi hitto!

"Öö joo tottakai!" valhe.

"No okei, se on nimittäi 20minuutin kuluttua. Nähdään!" Juoksin autolle.

Ashley

"Dan!" sanoin tai melki huusin.

"Mitä hittoa?!"

"Ai joo, öö, sori..." tuo selitti muka pahoillaan.

"Siis ei millään pahalla mitta voitko sä selittää?" huusin. Pyyhe valui ja oli pakko nostaa sitä.

"En mä.. Tai siis..." huoh, nyt Dan ryhdistäydy!

"Voitko mennä", sanoin ja suljin silmäni. Dan nousi päältäni ja lähti ovelle.

Miks helvetissä kaikki tulee heti päin?