Ashley

Lopulta taksi saapui hotellillemme. Se oli kuin renesanssin aikainen prinsessalinna. Ovella oli joku mies punaisessa uniformussa toivottamassa ihmisiä tervetulleiksi ja toisella puolella oli toinen uniformumies jolla oli kärryt, jouhin ilmeisesti lastattiin laukkuja. Astuin taksista, ja tunsin häpeää; minulla oli vain harmaat lökärit ja tummansininen pitkähihainen. "Tervetuloa", ovimies sanoi. Nyökkäsin.

Astuin ovesta suureen saliin. Katselin ympärilleni, kunnes nainen huhuili minulle, että "Tännepäin". Raahasin tummansinistä matkalaukkuani perässäni. "Mikä nimi?" nainen mustassa jakkupuvussa kysyi. "Ashley Red", vastasin. Nainen naputteli tietokonettan. "Ei täältä löydy mitään Redillä..." hän sanoi vähän ajan kuluttua. Hmm... "Kokeile Bieber, Justin tai Braun, Scott". "Ei mitään Braunilla... Aha, Bieberillä on varattu viisi huonetta, Otto saattaa sinut, minkä huoneen haluaisitte, 473 ja 474 ovat neljännessä ja 569 ja 570 ovat viidennessä ja 642 on sitten kuudennessa eli kattohuoneistossa", nainen selitti. "Öö, vaikka se 642", vastasin pökerryksissä tuosta pälpätyksestä. Tosin en edes muistanut niitä muita. Enkä nyt enää tuotakaan. Joku kuusisataa. Mutta Otto-niminen mies tuntui muistavan; hän otti matkalaukkuni ja lähti viemään sitä hissillepäin. "Tässä avain", nainen sanoi lopuksi, "Nauttikaa vierailustanne!" Lähdin pikakävelyä hissille joka oli jo saapunut alas. Ja onnekseni ehdin vielä.

Kuului jotain hissimusaa ja lopulta hissi pysähtyi. Mutta... Miksi ovet eivät auenneet? Miksi kerrosnäyttö näytti 4? Eikai... Eikaiii?!  "Saatana! Tää rakkine pysähty taas! Liiku ny helvetti soikoon!" Otto räyhäsi. Ei ilmeisesti ollut kauhean rauhallinen persoona. Sen punainen uniformuhattu tippui ja musta irogeesi tuli näkyviin. Miks just nyt kun mää tulin tän hissin piti pysähtyä?! Siis jos mä ees pelkään jotain nii se oli ahtaita paikkoja! Aloin hengittää sisään, ulos, sisään suun kautta. Kun Otto houmasi tämän, tuo tuli luokseni. "Hei, onks kaikki hyvin? Voi räkä, mua ei koulutettu tällaneen!" Nyökyttelin samalla kun yritin hengittää. Tuntui kuin seinät tulisivat lähemmäs ja lähemmäs... Yhtäkkiä kaikki sumeni.

Otto

Katoin, että löytyiskö hälytysnappeja. Sit mä löysin yhden. "Hei tyttö, me päästään kohta pois!" Tuo makasi käsivarsillani. Se ei ees painanu mitään. "Hei tyttö?" Se ei vastannut. "TYTTÖ!" Nyt mäkin hätäännyin! Pitäsikö antaa tekohengitystä? Mä yletyin painamaan keltaista nappia. "Hissikeskus, mikä hätänä?" rauhallinen miesääni kysyi. "Tää rakkine on taas pysähtyny! Ja yks tyttö pyörty tänne, mitä mä teen ny?! Mä oon pelkkä harjottelia tääl!" "Rauhoittukaa, soitan ambulanssin tänne ja lähetän jonkun avaamaan hissiovet, missä kerroksessa olette?" "Öö...." yritin ettiä kerrosnumeroa. Miks mikään ei löydy enää helposti! "Neljä", mä vastasin. "Okei, odottakaa hetki. Yrittäkää elvyttää neitiä", mies sanoi muka rauhallisesti, mutta kuulosti myös hieman hätääntyneeltä. Miten se nyt menikään? 30 pumppausta, 3 suun kautta... Mä yritin siinä elvyttää kun joku mies availi hissinovia. "Hei! Tuu auttaa!" mä huusin kun tuo oli saanut ovet auki. Pulska mies otti tytöstä kiinni ja veti ylös. Mä tulin perässä. Sairaanhoitajat juoksi ylös ja vei tuon ampulanssiin. Mä jäin lattialle istumaan ja huohotin.

Justin

"Et sä voinu!" Melvin huusi mun vieressä. "Mut mä tein niin", mä myönsin. Se oli kamalinta, että mä pilasin ystävyyteni Ashleyn kanssa. "Hei!" Scott ilmestyi jostain. "Meidän täytyy mennä sairaalaan, Ashley on viety sinne". Mä otin mun hupparin ja lähin juosten autolle (tällä kertaa etuovesta). Muut juoksi mun perässä. astuin apukuskin paikalle, ja muut meni taakse. Kuljettaja hämmästyi ja kysyi: "Minne?" "Sairaalaan, niin nopeasti kun vaan pääseen!" mä sanoin ja laitoin turvavyön kiinni. Samassa kuljettaja painoi kaasua.

Ashley

Mä heräsin valkoisessa paikassa. Kaksi ihmistä valkoisissa kaavuissa jutteli mun edessä, kunnes toinen huomasi mun heränneen. "Hei, Ashley", toinen mies sanoi. "Missä mä oon?" kysyin unenpöpperöisenä. "Lontoon keskussairaalassa". Huh. Hetken mä jo pelkäsin pahinta. Mun toisella puolella oli pöytä, jossa oli kukkaruukku ja keltaisia kukkia, sekä päivän lehti. Otin lehden käteeni. Etusivulla oli iso otsikko "Mysteeritytöstä" ja kuva minusta kantamassa nuotteja. Kummastuin ja avasin lehden. "Tänään aamupäivällä popsensaatio Justin Bieberin keikkapaikalle ilmestyi auto, jossa ei ollutkaan itse tähti, vaan Scott 'Scooter' Braun ja tuntematon tyttö, jolle yleisö antoi nimeksi 'Mysteerityttö'. Tyttö kantoi nuotteja ja nuottitelinettä. Jotkut Bieberin fanit eli Belieberit eivät olleet aivan innoissaan asiasta, ja piikittelivät tyttöä. Vähän aikaa sisällä ollut tyttö tuli kuitenkin takaisin, ja löi tähtireportteriamme tämän yrittäessä kysyä jotain kysymyksiä..." "ASHLEY!" havahduin Danin huutoon. "VOI LUOJA MITEN MÄ PELKÄSIN! MITÄ HEMMETTIÄ SULLE ON TAPAHTUNUT?!" Dan kysyi ja halasi mua. "Yks pikku juttu vaan, ei mitään pahempaa". "Sua ei enää ikinä saa päästää mihinkään yksin kun sä vaan telot ittes sairaalakuntoon", Scott naurahti ja mä hymyilin tuolle. "Ley, sä et tiiä kuinka sää säikäytit mut!" Melvinkin tuli halaamaan. "Ai onks Ley mun uus lempinimi?" kysyin ja halasin takaisin. Justin seisoi vähän kauempana. "Hei..." sanoin vaivautuneena ja nostin kättäni. Tuokin nosti kätensä minulle.

look-like-photo-justin-bieber-2013-normaTässä tää nyt sitten on (: jatkan kun kerkeen!