Flashback

"Vau, sulla on tosi iso talo!" sanoin, kun Justin toi minut kotiinsa. "Niin on, tuu nii näet sun huonees!" poika tarttui mua kädestä ja opasti mut huobeeseen, jossa oli valkoinen parisänky, missä oli violetti päiväpeitto. Seinällä oli tauluTV ja moderni sohva, ja ou mai gaad mulla oli oma kylppäri! Kiitin ja lösähdin sängylle. Kello oli jo melkein viisi aamulla, enkä ollut nukkunut ollenkaan. Nukahdin koristetyynyjen päälle.

Nykyhetki

"Ashley! Ashley herää!" Dan, Melvin ja Scooter olivat kerääntyneet ympärilleni. "Öö mitä hittoa nyt on meneillään?" kysyin ja ihmettelin, kun kaikki olivat kerääntyneet ympärilleni. Paitsi Justin. Justin seisoi kauempana. Moikkaain häntä varovasti ja tuo nosti katseensa lattiasta ja hymyili vienosti. "Mepä jätetään teijjät kaksin", Melvin sanoi ja raahasi Dania ovelle. "Eikä, mä haluan syödä mun leivän eka!" "Eiku kyllä me nyt mennään!" Scooter meni poikien perään ja nauroi.

Justin tuli pari askelta mua kohti. "Ley, mä oon pahoillani. Mun ei ois pitäny..." "Saat anteeks", keskeytin. "Etkö sä siis oo vihanen tai mitään?" hömö. Tottakai mä oon vihanen. Tai en mä tiiä. No ei se kuitenkaan hauskaa ollut! "En. Kaikki tekee joskus virheitä", valheita valheita valheita, niitä pulppusi suustani. "Okei, no jos sä sit oot varma. Nähään."

Ashley

Olin päässyt pois sairaalasta. Tällä kertaa kävelin portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Nyt minun laukkuani ei kantanutkaan Otto, vaan vanhahko mies, joka näytti vähän bulldogilta. Aika huvittavaa, eikö?

"Anteeks", sanoin ja mies kääntyi mua päin kysyvästi "missä Otto on?"

"Sai potkut", mies katsoi taas eteenpäin.

"Mitä?! Munko takia?"

"Osittain kyllä. Kai nyt yhdestä hissistä pitäisi selviytyä!" mies naurahti. Voi räkä, nyt tuntui pahalta.

Lopulta avasin oven. Vau! Se oli rakennuksen kulmassa, siinä oli lasi-seinät, poreamme, iso, pehmeä parisänky, jolle hyppärin heti, iso tv, kaikki oli luksusta!

"Kiitos", sanoin ja annoin tipin miehelle joka lähti jo ulos. Otin kaikki -siis ihan kaikki- vaatteet pois ja menin poreammeeseen. Mietin eilistä. Sitä, kuinka olin vain antanut anteeksi. Sitten joku koputti oveeni. Otin pyyhkeen ja menin ovelle.

"Ai hei Dan!" Dan otti kiinni vyötäröstäni ja veti minut suudelmaan. Käteni tulivat automaattisesti tuon niskan taakse ja Dan otti askelia eteen niin, että minä liikuin taakse, ja kaaduimme sängylleni.

Justin

Ashley oli sanonut antavansa anteeksi, mutta mä en uskonut, että se oikeesti tarkotti sitä. Mun puhelin rupesi värisemään, Scott soitti.

 

"Moi, Bibz, muistitsä sen haastattelun, se on tänään, se tulee livenä tv-stä." Ainiin voi hitto!

"Öö joo tottakai!" valhe.

"No okei, se on nimittäi 20minuutin kuluttua. Nähdään!" Juoksin autolle.

Ashley

"Dan!" sanoin tai melki huusin.

"Mitä hittoa?!"

"Ai joo, öö, sori..." tuo selitti muka pahoillaan.

"Siis ei millään pahalla mitta voitko sä selittää?" huusin. Pyyhe valui ja oli pakko nostaa sitä.

"En mä.. Tai siis..." huoh, nyt Dan ryhdistäydy!

"Voitko mennä", sanoin ja suljin silmäni. Dan nousi päältäni ja lähti ovelle.

Miks helvetissä kaikki tulee heti päin?

Ashley

Lopulta taksi saapui hotellillemme. Se oli kuin renesanssin aikainen prinsessalinna. Ovella oli joku mies punaisessa uniformussa toivottamassa ihmisiä tervetulleiksi ja toisella puolella oli toinen uniformumies jolla oli kärryt, jouhin ilmeisesti lastattiin laukkuja. Astuin taksista, ja tunsin häpeää; minulla oli vain harmaat lökärit ja tummansininen pitkähihainen. "Tervetuloa", ovimies sanoi. Nyökkäsin.

Astuin ovesta suureen saliin. Katselin ympärilleni, kunnes nainen huhuili minulle, että "Tännepäin". Raahasin tummansinistä matkalaukkuani perässäni. "Mikä nimi?" nainen mustassa jakkupuvussa kysyi. "Ashley Red", vastasin. Nainen naputteli tietokonettan. "Ei täältä löydy mitään Redillä..." hän sanoi vähän ajan kuluttua. Hmm... "Kokeile Bieber, Justin tai Braun, Scott". "Ei mitään Braunilla... Aha, Bieberillä on varattu viisi huonetta, Otto saattaa sinut, minkä huoneen haluaisitte, 473 ja 474 ovat neljännessä ja 569 ja 570 ovat viidennessä ja 642 on sitten kuudennessa eli kattohuoneistossa", nainen selitti. "Öö, vaikka se 642", vastasin pökerryksissä tuosta pälpätyksestä. Tosin en edes muistanut niitä muita. Enkä nyt enää tuotakaan. Joku kuusisataa. Mutta Otto-niminen mies tuntui muistavan; hän otti matkalaukkuni ja lähti viemään sitä hissillepäin. "Tässä avain", nainen sanoi lopuksi, "Nauttikaa vierailustanne!" Lähdin pikakävelyä hissille joka oli jo saapunut alas. Ja onnekseni ehdin vielä.

Kuului jotain hissimusaa ja lopulta hissi pysähtyi. Mutta... Miksi ovet eivät auenneet? Miksi kerrosnäyttö näytti 4? Eikai... Eikaiii?!  "Saatana! Tää rakkine pysähty taas! Liiku ny helvetti soikoon!" Otto räyhäsi. Ei ilmeisesti ollut kauhean rauhallinen persoona. Sen punainen uniformuhattu tippui ja musta irogeesi tuli näkyviin. Miks just nyt kun mää tulin tän hissin piti pysähtyä?! Siis jos mä ees pelkään jotain nii se oli ahtaita paikkoja! Aloin hengittää sisään, ulos, sisään suun kautta. Kun Otto houmasi tämän, tuo tuli luokseni. "Hei, onks kaikki hyvin? Voi räkä, mua ei koulutettu tällaneen!" Nyökyttelin samalla kun yritin hengittää. Tuntui kuin seinät tulisivat lähemmäs ja lähemmäs... Yhtäkkiä kaikki sumeni.

Otto

Katoin, että löytyiskö hälytysnappeja. Sit mä löysin yhden. "Hei tyttö, me päästään kohta pois!" Tuo makasi käsivarsillani. Se ei ees painanu mitään. "Hei tyttö?" Se ei vastannut. "TYTTÖ!" Nyt mäkin hätäännyin! Pitäsikö antaa tekohengitystä? Mä yletyin painamaan keltaista nappia. "Hissikeskus, mikä hätänä?" rauhallinen miesääni kysyi. "Tää rakkine on taas pysähtyny! Ja yks tyttö pyörty tänne, mitä mä teen ny?! Mä oon pelkkä harjottelia tääl!" "Rauhoittukaa, soitan ambulanssin tänne ja lähetän jonkun avaamaan hissiovet, missä kerroksessa olette?" "Öö...." yritin ettiä kerrosnumeroa. Miks mikään ei löydy enää helposti! "Neljä", mä vastasin. "Okei, odottakaa hetki. Yrittäkää elvyttää neitiä", mies sanoi muka rauhallisesti, mutta kuulosti myös hieman hätääntyneeltä. Miten se nyt menikään? 30 pumppausta, 3 suun kautta... Mä yritin siinä elvyttää kun joku mies availi hissinovia. "Hei! Tuu auttaa!" mä huusin kun tuo oli saanut ovet auki. Pulska mies otti tytöstä kiinni ja veti ylös. Mä tulin perässä. Sairaanhoitajat juoksi ylös ja vei tuon ampulanssiin. Mä jäin lattialle istumaan ja huohotin.

Justin

"Et sä voinu!" Melvin huusi mun vieressä. "Mut mä tein niin", mä myönsin. Se oli kamalinta, että mä pilasin ystävyyteni Ashleyn kanssa. "Hei!" Scott ilmestyi jostain. "Meidän täytyy mennä sairaalaan, Ashley on viety sinne". Mä otin mun hupparin ja lähin juosten autolle (tällä kertaa etuovesta). Muut juoksi mun perässä. astuin apukuskin paikalle, ja muut meni taakse. Kuljettaja hämmästyi ja kysyi: "Minne?" "Sairaalaan, niin nopeasti kun vaan pääseen!" mä sanoin ja laitoin turvavyön kiinni. Samassa kuljettaja painoi kaasua.

Ashley

Mä heräsin valkoisessa paikassa. Kaksi ihmistä valkoisissa kaavuissa jutteli mun edessä, kunnes toinen huomasi mun heränneen. "Hei, Ashley", toinen mies sanoi. "Missä mä oon?" kysyin unenpöpperöisenä. "Lontoon keskussairaalassa". Huh. Hetken mä jo pelkäsin pahinta. Mun toisella puolella oli pöytä, jossa oli kukkaruukku ja keltaisia kukkia, sekä päivän lehti. Otin lehden käteeni. Etusivulla oli iso otsikko "Mysteeritytöstä" ja kuva minusta kantamassa nuotteja. Kummastuin ja avasin lehden. "Tänään aamupäivällä popsensaatio Justin Bieberin keikkapaikalle ilmestyi auto, jossa ei ollutkaan itse tähti, vaan Scott 'Scooter' Braun ja tuntematon tyttö, jolle yleisö antoi nimeksi 'Mysteerityttö'. Tyttö kantoi nuotteja ja nuottitelinettä. Jotkut Bieberin fanit eli Belieberit eivät olleet aivan innoissaan asiasta, ja piikittelivät tyttöä. Vähän aikaa sisällä ollut tyttö tuli kuitenkin takaisin, ja löi tähtireportteriamme tämän yrittäessä kysyä jotain kysymyksiä..." "ASHLEY!" havahduin Danin huutoon. "VOI LUOJA MITEN MÄ PELKÄSIN! MITÄ HEMMETTIÄ SULLE ON TAPAHTUNUT?!" Dan kysyi ja halasi mua. "Yks pikku juttu vaan, ei mitään pahempaa". "Sua ei enää ikinä saa päästää mihinkään yksin kun sä vaan telot ittes sairaalakuntoon", Scott naurahti ja mä hymyilin tuolle. "Ley, sä et tiiä kuinka sää säikäytit mut!" Melvinkin tuli halaamaan. "Ai onks Ley mun uus lempinimi?" kysyin ja halasin takaisin. Justin seisoi vähän kauempana. "Hei..." sanoin vaivautuneena ja nostin kättäni. Tuokin nosti kätensä minulle.

Tässä tää nyt sitten on (: jatkan kun kerkeen!

Ashley

Yritin saada Justinin lopettamaan. Mitä vittua, te varmaan aattelette. Siis Justin Bieber pussaa mua ja mä haluun vaan lopettaa. No kun kyse oli siitä... Oikeestaan mä en ees tienny miks mä tein niin.... "Justin..." yritin sanoa, mutta on vähän vaikeeta puhuu kun toisen huulet on mun suun edessä. Tai silleen. "Justin!" kiljaisin ja tuo ymmärsi lopettaa. Läpsäisin tuota poskelle. "Ai!" Justin huudahti ja piteli poskeaan. "Mitä vittua sä teet?!" mä kysyin. Miks ton oli pakko pussata mua tolleen? Hyi mulla oli lutkamainen olo, en tiiä miks. Kai siks että löin kuuluisaa Justin Drew Bieberiä juuri Lontoon keikkapäivänä. "Sori, Ashley, mä voin selittää..." "Mä en haluu kuulla mitään mielenvikasia selityksiä siitä että sä et muka ittekkää tienny et miks sä teit sen koska mä tiiän et sä teit sen tarkotuksella!" Justin huokaisi. "Tietsä mitä, mä taidan lähtee sinne hotelliin jo. Nii en oo sun ja sun bändin tiellä." mä sanoin silmät kii. Mä en halunnu nähä tota just nyt. "Ashley, et sä oo tiellä, jää...." mä en kuullut loppua. Laitoin salin ovet kiinni. Liu'uin ovenpintaa pitkin maahan istumaan ja itkemään. Mitä oli just tapahtunut? Mä yritin kelata tapahtumia. Mua oli pussattu, mä LÖIN Justinia ja lähdin pois. Otin aurinkolasit mun laukusta ja laitoin ne päähän. Mä lähdin kävelemään ulko-ovelle. Joku paparazzi huomasi mut (oli kai jääny väijjymään) ja otti sen kaverin kädestä(sillä 'kaverilla' oli kamera) ja kyseli. "Mitä mieltä olette siitä Bieber-katastroofista? Mikä on nimenne? Mistä tulette?" se yritti kerätä asioita johonkin muistilappuun. Mä otin sen lapun sen kädestä ja revin sen kahdeks palaks ja työnsin takas sille. "Mee muualle pilaamaan ihmisten elämät!" kiljuin sille. Kameramies hymyili, oli kai saanut tallennettua mun raivokohtauksen. Lähdin kävelemään ja viitoin taksia.

Justin

"...vaan..." Ashley sulki oven. Painoin pääni alas. Siihen kohtaan mihin se oli lyönyt sattu yhä. Ja se punotti. Mä menin takahuoneen vessaan pesemään mun kasvoja. Katoin hetken itteeni peilistä. Sit mä löin mun peilikuvaa. Hyvä homma Justin! Ääni mun pään sisällä sanoi. Sä pilasit sun kaverisuhtees Ashley:n. Jos en olis tuntenu itteeni, olisin sanonu et ne pisarat, jotka valu mun silmistä, oli kyyneleitä. Mut mä en itke. En ikinä! "JUUUUUSTIIIIIIN! AAAAASHLEYYYYYYY" Dan huus. Ne oli kai tullu jo. Menin lavalle. Mell oli eka joka huomas mut ja mun naaman. Se näytti järkyttyneeltä ja tuli mun kaa lavalle. Se talutti mut takas takahuoneeseen.

Melvin

Mä kävelytin Justinin takahuoneeseen ennenku muut huomais sen punasen häljen ton kasvoilla. Mä istuin sen viereen. "Ashley?" mä kysyin ja katoin Justinii mut se katto maahan. Tuo nyökkäsi. "Mikä lehmä..." mä aattelin ääneen. Mutta toi pudisti päätään. "Ei. Se teki sen ihan syystäkin." Justin sano ja sen ääni oli ihan murtunut. "Mell, kai sä tiiät et sä oot mun paras kaveri?" Nyt oli mun vuoro nyökätä. "Ja kai mä voin kertoo sulle mitä vaan?" "Tottakai", sanoin. "Justin, mitä tapahtu?" "Mell... Mä pussasin Ashleytä", tuo sanoi ja katto mua itkien.

sori lyhyt! jatkan kun kerkeen!:)

Nykyhetki

Saavuimme aulaan jossa odotti kaksi turvamiestä. "Minne ootte menossa?" toinen heistä kysyi. "Sali 3. Varattiin nimellä Braun." Scott vastasi. "Ok, Nick vie teidät." turvamies sanoi. Toinen heistä lähti kävelemään edellämme. Portaat ylös, oikealle ja siinä se oli. Nick avasi suuret kaksoisovet ja päästi meidät sisään. "Nytkö te vasta tulitte?" Justin ja muut kysyivät. "Ovella oli pari ongelmatapausta." Scooter sanoi. 'Ongelmatapauksella' hän kai tarkoitti niitä hulluja tyttöjä. "Okei alotetaan soittaminen. Tässä on tää biisijärjestys, ottakaa se ja kiinnittäkää johonkin, osaako kaikki nuotit? All around the world? Boyfriend? As long as you love me?" Justin luetteli ja kuulosti hermostuneelta. "Joo joo, Bieber me ollaan harjoteltu niitä kaks päivää ja me muistetaan nuotit ulkoa!" Mell naurahti. Hän näytti huvittuneelta. "Niinpä, älä huolehdi, kaikki menee hyvin!" Dan tönäisi Justinia. "Okei, no mikä otetaan eka, joku helppo niin saadaan eka harjoteltua..." "Annetaan Ashleyn päättää niin silläkin on jotain tekemistä." Dan sanoi. "No Ashley, mikä soitetaan?" Melvin huudahti. "She don't like the lights!" Huusin takaa, jotta pojat kuulisivat. "Okei kolmosella! Mel huusi rumpujen takaa. "YY, KAA, KOO!"

"She don't like the flas wanna keep us in the dark, she don't like the fame when were miles apart!" Justin lauloi mikrofoniin. Se kuulosti aivan liian hyvältä! Lauloin mukana hiljaa aina"She don't like the lights"-kohdissa. Laulu oli kuin minulle. Tai siis ei! Ei se voinut! Se kuuluisa poika jolla on tyttöystävä joka ei halua tulla kuuluisaksi on Justin! En minä voisi olla Justinin kanssa, hän on liian kuuluisa ja olen tuntenut hänet vain kaksi vuotta.... Sitten laulu loppui. Hätkähdin ja heräsin omasta maailmastani kun Scooter taputti käsiää. Katsoin Scooteria ja sitten poikia ja sekunnin kuluttua tajusin myös ryhtyä taputtamaan. "Hyvin meni, pojat! Soittakaa noin myös konsertissa nii hyvin se menee!" Scott sanoi ja käveli hyppäsi lavalle. Minäkin kiipesin lavalle, mutta toisin kuin Scott, minä sain apua; Dan ojensi vapaan kätensä ja kiskoi minut hymyillen ylös. "Kiitos." sain sanottua. "Ei mitään, tollanen höyhen oli helppo saada ylös." Dan hymyili edelleen. Muille se olisi ollut kohteliaisuus, minulle se toi huonot muistot mieleen...

Flashback

Istuin koulun penkillä hiljaa. Niin ettei kukaan kuulisi minua. Suositut tytöt Selena, Amber ja Taylor kikattelivar suosittujen poikien Danielin ja Ollyn kanssa. Amber tönäisi Selenaa ja osoitti minua. Selena mulkaisi minua vihaisesti. Laitoin jalkani rintakehääni vasten ja sidoin kädet niiden ympärille. Painoin pääni piiloon. "Hei, jutellaan joskus toiste, tuli muuta tekemistä." Selena sanoi pojille. "Okei, nähään sit teillä muru." Daniel sanoi ja pussasi Selenaa poskelle. Selena ja muut kävelivät luokseni. Selena edellä ja Taylor ja Amberhänen perässään. "Mitä sä täällä yksin teet, eikö muut halunnu ottaa sua mukaan? En ottais kyl mäkään." Selena sanoi ja kumartui minua kohti. Muut tytöt nauroivat. "Kuka ny tollanen tikun kaa ees haluis olla?" Taylor naurahti. Amber otti reppuni lattialta. "Tässäkö nää sun kirjas on? Hei tääl on joku vihko!" Hän sanoi ja kaivoi vihreän päiväkirjani repustani. "Anna se takasin!" sanoin. En halunnut heidän lukevan sitä. "Anna se tänne!" Selena sanoi ja otti sen Amberilta. "Rakas päiväkirjani, heräsin tänään seitsemältä ja tajusin myöhästyväni. Otin paidan ja housut ja lähdin juosten kouluun. Pelkään, että Selena ja muut kiusaavat minua taas!" Selena luki ääneen. "Anna se!" huusin itkien. "Ainoa syy nousta tänään on Daniel. Hän on niin syötävän suloinen!" Selena jatkoi. Ihmisiä oli kerääntynyt ympärillemme. He kaikki nauroivat. "Lopeta!" huusin. "Voisin katsoa häntä loput...." Lause keskeentyi. Opettaja Hatcher tuli paikalle. "Mitä täällä tapahtuu?" rouva Hatcher kysyi. "Ei mitään, Ashley antoi minun lukea hänen esitelmäänsä, vai mitä, Ashley?" Selena sanoi ja katsoi minua uhkaavasti. "J-joo..." vastasin itkuisena. "Miksi sinä sitten itket?" opettaja kysyi. "Päätä särkee, ei muuta." Yritin ryhdistäytyä. "Minäpä saatan sinut terveydenhoitajalle, olin itsekin menossa sinnepäin." Hatcer sanoi. "Ei tarvitse, kiitos vain." vastasin. "Hyvä on sitten." Opettaja sanoi ja lähti. "Hyvä ettet kertonut, luuranko." Selena sanoi ja antoi vihkoni takaisin. Kun koulu loppui, hyppäsin bussiin. Onneksi kukaan tuttu ei ollut bussissa. Kuuntelin hevirokkia, niinkuin tein aina kun Selena oli kiusannut minua. Joku nelikymppinen mies tuli istumaan taakseni. Kirjoitin päiväkirjaani. "Rakas päiväkirjani. Anna anteeksi, Selena luki sinua. Yritin puolustautua, mutta olen liian heikko." Huomasin miehen lukevan sitä, joten lopetin kirjoittamisen. Tuli minun pysäkkini. Mies jäi samalla pysäkillä. Kävelin kotitalolleni, mies seurasi. Kiihdytin vauhtiani, samoin mies. Lopulta lähdin juoksemaan ja mies myös, mutta mies oli nopeampi: hän sai minut kiinni! "Apua!" huusin, mutta turhaan; kukaan ei kuullut. Mies peitti suuni kädellään. "Hys tai meidät kuullaan!" Hän veti meidät syrjäkujalle Mies ryhtyi riisumaan paitaani. Kiemurtelin minkä voin mutta turhaan. Mies raiskasi minua ainakin puoli tuntia ja sittten lähti juosten pakoon. Mies luuli minun kuolleen, hän oli hakannut minua betonilattiaan, olin yltä päältä veressä. Toivoin, että olisin kuollut. Kun olin varma, ettei mies ollut siellä enää, nousin ylös, laitoin vaatteeni takaisin päälle ja lähdin juosten ja itkien kotiin. Otin keittiöstä veitsen ja menin huoneeseeni. Annoin sen lävistää ihoni.

Nykyhetki

"Ashley? Kuuliksä?" Dan kysyi. Havahduin itsesäälistä. Mennyt oli mennyttä. "Häh, mitä?" kysyin. "Me mennään hakee pizzat ja sä ja Justin jäätte tänne. Minkä sä haluut?" Mell sanoi. Tai kysyi. "Aa joo... Öö.. Vaikka tonnikala." vastasin. "Ashley... Onko kaikki hyvin?" Scott kysyi. "Näytät niin kalpealta. Jos se johtuu niistö tytöistä tuolla ulkoa..." "Kaikki on hyvin, olen vain vähän väsynyt." vakuutin. "Oletko varma, voit kyllä kertoa minulle." "Kaikki on hyvin!" miltei huusin. "Ok, no mennään." Scott sanoi ja lähti kävelemään.

"Mikä tuo oli?" Justin kysyi, kun muut olivat menneet. "Miten niin?" "Olit ainakin minuutin hiljaa!" "Aa, no.. Tuli muistoja mieleen..." "Mitä muistoja?" "Yks tyhmä juttu vaan..." "No? Kerro?" "Pari tyyppiä kiusas ja yks äijjä kävi päälle ei muuta..." Hitto! Nyt tulee jatkokysymyksiä! "MITÄ?!" Justin katsoi minua järkyttyneesti. "Ihan pikkujuttu vaan!" "Kuka sua kiusas? Mikä se äijjä oli? Mitä se siis teki?!" "MUN EI TARVI KERTOO JOS MÄ EN HALUA!" huusin. Hitto, miksi sen pitää kysellä aina?! Syntyi hetken hiljaisuus. Justin huokaisi. "Hyvä on. Sinun ei tarvitse kertoa. En vain halua että sinuun sattuu." Justin sanoi hyvin hiljaisella äänellä. "Miten niin sattuu? Miksi sinä edes välittäisit?" Nyt oli hänen vuoronsa vastata kysymyksiin! "Minä nyt vain välitän!" "Mutta miksi?!" Justin tarttui poskiini ja yhtäkkiä tunsin vieraat huulet omillani.

Täs tää ny on :) sori kun tuli myöhään on ollu vähän kiireitä ;) luv ya!